Vapaa päivä töistä sekä lapsista -vaan kuinkas kävikään?

Mulla oli eilen poikkeuksellisesti ylimääräinen arkivapaa ja heti sen selvittyä päätin, että aion olla päivän aivan yksin ja nauttia siitä, olla tekemättä yhtään mitään. Esikoinen lähti aamulla aikaisin kouluun ja Juhon lähtiessä töihin kärrättiin yhdessä myös taapero päiväkotiin. Ja niin koitti vapaus!

Mutta niinhän siitä kävi etten mä osannut yhtään olla. Olin varannut itselleni hieronta-ajan ja aloitin päiväni sillä. Aamu meni siinä mukavasti, mutta kun saavuin kotiin mua alko vaivaamaan se että olin vienyt lapsen hoitoon vaikka olin itse vapaalla ja hän voisi hyvin olla myös mun kanssa. Osasin nauttia olostani sohvalla ehkä kaksi minuuttia kun päätin, että tämä lapseton aika on käytettävä hyödyksi ja on toimittava..

Joten Kärcher laturiin, tukka nutturalle ja ikkunoita pesemään! Meillä on aika isot ikkunat ja niitä on paljon. Sain noin puolet niistä pestyä, ja siihenkin meni aika kauan, kun huomasin jo seuraavien projektien kutsuvan. Parvekkeelle oli jäänyt vielä "jouluvalot", niiden oli aika lähteä. Koti näytti muutenkin nuhjuiselta joten pölyrätti ja imuri heilumaan. Vähän pyykkäystä ja tiskien laittoa. Siihen päälle vielä lattioiden pesu niin johan olikin jo aika laatia ostoslista ja lähteä ruokakauppaan ja samalla reissulla päiväkodille.

Että semmoinen rentouttava oma aika! Mun vapaapäivä tuntu täydeltä työpäivältä. :D Opeteltavaa siis on, mutta annettakoon se mulle anteeksi, tää oli vasta eka kerta kun jäin yksin. Ei sitä voi heti osata vaan olla ja ottaa rennosti sitä omaa aikaa. Mutta se on kyllä sellainen asia mikä mun pitää opetella uusiksi. Että hyvällä omallatunnolla voi ihan hyvin hetkeksi höllätä. Se tekee vaan hyvää. Ja osaanhan mä olla silloin kun Juho on lasten kanssa, kun lapset ovat silloin itsekkin vapaalla, mutta tämä että vein päiväkotiin ollakseni yksin ei ainakaan ekalla kertaa tuntunut olevan mulle ok, vaikka en tiedä mitää pahaa siinä muka on.

 
Vaikka päivä ei mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut, niin onpa kiva nyt kun kevätaurinko paistaa puhtaaseen kotiin kirkkaiden ikkunoiden läpi. Nappasin vielä pari nippua tulppaaneja kun hain taaperon kotiin päiväkodista. Tulppaanit tuo aina kevään kotiin. <3

Kivaa ja aurinkoista loppuviikkoa!
 
 
Sanna




Mukipajan valmiit mukit

Tammikuun puolella oltiin Emman kanssa viettämässä laatuaikaa mukipajan merkeissä. Käytiin koristelemassa mukeja valmiilla siirtokuvilla (pääset postaukseen tästä ) ja lupasin vielä kuvat valmiista mukeista. Nyt mukit ovat tulleet poltosta ja olleet pari viikkoa käytössä. Eipähän tule toisia samanlaisia vastaan!


Täytyy myöntää, että mulla toi kuvilla koristelu lähti ehkä hieman lapasesta :D Laitoin paljon erilaisia kuvia, niin paljon kun mukiin mahtui, eikä siinä ollut päätä eikä häntää. Kukat, ilmapallot ja avaruusoliot sulassa sekametelissä keskenään! Musta niitä kuvia oli vaan niin kiva leikata ja kiinnittää mukiin, että en hirveästi miettinyt lopputulosta…


Sen sijaan tää Emma tekemä muki, jossa aiheena merenelävät, on musta aivan ihana! Tää vei kyllä voiton mennen tullen!! Niin harkitusti ja kekseliäästi tehty. Kerrassaan kaunis! <3


Sanna


Julkaisen lapsistani kuvia ja annan samalla muille luvan tehdä samoin?

No mun mielestä en anna siihen lupaa ihan vaan sillä että itse julkaisen, mutta koska sain kommentin joka viittasi tähän suuntaan, aloin pohtimaan asiaa vähän enemmän.

Mä julkaisen lapsistani kuvia somessa, mutta aina hyvin harkitusti. Taaperon kasvot näkyvät paljonkin, mutta esikoisen kohdalla, joka täyttää tänä vuonna jo yhdeksän vuotta, olen ollut tarkempi enkä laita hänestä usein suoria kasvokuvia ja kysyn häneltä itseltään luvan julkaisuun.

Tämä tapaus, joka herätti mut miettimään asiaa oli se kun törmäsin instagramissa kuviin, jossa esikoiseni esiintyi muutaman muun lapsen kanssa hyvin tunnistettavasti. Koska kuva ei ollut ketsuppitahroineen mielestäni kovin edustava, enkä pitänyt siitä että se oli someen päätynyt ilman että lapseltani tai minulta oli asiaa kysytty, huomautin nätisti asiasta ja pyysin seuraavan kerran rajaamaan lapseni pois. Mutta se vastaus minkä sain.. Sain perusteluksi sen, että koska nuorempi lapseni on "melkoinen sometähti" niin ei osannut ajatella että haittaisi jos hän lisäisi kuvia esikoisestani. Jäin pohtimaan, että ajatteleeko monikin tosiaan näin? Ja miten ne muut lapset kuvissa, tiesikö, heidän vanhemmat edes että heidän lapsensa esiintyi somessa.

Mun mielestä 1-vuotiasta ja 8-vuotiasta ei voi verrata keskenään. Tämä nuoremman lapseni "sometähteys"  ei musta anna minkäänlaista lupaa muille julkaista kuvia esikoisestani. Tai kummastakaan. Jos mä julkaisen, ei tarkoita sitä että säkin voit ilman että kysyt. En myöskään ajattele niin että jos sä julkaiset usein itsestäsi selfien, niin myös mä voin lisätä kuvia susta mitään kysymättä. Sama asia, vai?

Koululainen alkaa musta olemaan jos sen verran iso lapsi, että haluan hänen yksityisyyttään hieman varjella. Ei mene kauaa kun hänen ikätoverit ovat itse somen käyttäjiä. Jos lisään hänestä kuvan vaikka instaan, harkitsen tarkkaan ja usein valitsen kuvan jonka olen ottanut takaapäin, niin ettei kasvot näy suoraan. En myöskään kirjoita tänne hänen henkilökohtaisuuksiaan. Siinä missä kirjoitin nuoremman lapsen vauvavuoden neuvolakuulumiset tänne, ei olisi tullut mieleenkään tulla kirjoittamaan kouluterveydenhoitajan käynnistä. Ja varmasti ajan saatossa rajaan myös nuoremman näkyvyyttä.



Mulla on ollut pitkään luonnoksissa "miksi esikoiseni ei juurikaan näy" -teksti, mutta tässähän tuo nyt tuli pääpiirteittäin samalla.

Mitä mieltä sä oot aiheesta? Onko sulle ok, jos joku perheen ulkopuolinen lisää kuvia sun lapsista tai vaikka susta itsestäsi?


 
Sanna



Paluu hoitovapaalta työelämään

Mun on pitänyt kirjoittaa tästä aiheesta jo pidemmän aikaa, mutta toisaalta ehkä ihan hyvä että on lykkääntynyt, nyt olen saanut tunnustella uutta arkea vähän pidempään. Mä olin poissa töistä yhteensä vuoden ja neljä kuukautta. Siihen mahtui mun kesäloma, jolta jäin sairasloman kautta vanhempainvapaalle ja siitä lopulta vielä hetkeksi hoitovapaalle.

Mä palasin työelämään marraskuun alussa miehen jäädessä kuukaudeksi isyyslomalle. Tää järjestely oli musta tosi hyvä, sain aloittaa työt rauhassa stressaamatta siitä miten lapsi sopeutuu päiväkotiin. Koko marraskuun tein täyttä viikkoa, mutta joulukuun alussa kun taapero sitten aloitti päivähoidossa, tiputin tunteja niin että pidän viikossa yhden vapaapäivän.

Vajaa viikko on ollut tosi hyvä ratkaisu! Mulla on pääsääntöisesti aina keskiviikko vapaata. Työ- ja päiväkotiviikko ei tunnu ollenkaan niin raskaalta kun tekee viikon kahden päivän pätkissä. Ekaksi toivoin että olisin saanut vakkarivapaan perjantaille, mutta se on niin suosittu vapaapäivänä niin sain keskiviikon ja nyt oon siihen enemmän kuin tyytyväinen.

Minni oli vuoden ja yhden kuukauden kun mä palasin töihin ja musta se oli meille hyvä hetki. Vaikka hän olikin vielä kovin pieni niin osasi kuitenkin jo kävellä ja on aina ollut niin sosiaalinen eikä ole vierastanut niin arvelin, että isompia ongelmia ei tulisi. Täytyy myöntää että mulla alkoi jo vähän kaatumaan seinät päälle ja kaipasin päiviini vähän muutakin kuin kotia. Tää sama tunne mulle tuli seitsemän vuotta sitten kun esikoinen oli saman ikäinen. Myös palkkapäivää alkoi olla ikävä. Kotihoidontuella ei kovin herroiksi elellä.

Musta ensimmäinen työaamu oli jännittävä. Oli outoa lähteä kotoa niin että muu perhe jäi nukkumaan ja kävellä kaduilla ilman rattaita. Ja se kun metroon pääsi kipittämään portaita pitkin! Muistan hyvin sen ekan aamun ahaa-elämyksen kun meinasin aluksi suunnata hissille niin kuin rattaiden kanssa olin tottunut. Oli hassua miten kaikki asiat töissä tuli jostain selkäytimestä vaikka omasta mielestä olin ollu ikuisuuden poissa. Mua jännitti osaanko mä enää yhtään mitään, mutta huvituin kun tajusin ohjeistavani ensimmäistä asiakasta röntgenkuvaukseen täysin samoilla lauseilla kuin lähes 1,5 vuotta aikaisemmin!

Olin ekat viikot töissä ihan fiiliksissä siitä, ettei kukaan seurannut mun perässä vessaan ja sain syödä lounaani lämpimänä yhdellä istumalla. Ja edelleen töihin paluu tuntuu siltä että se oli oikea ratkaisu, mutta en mä haluaisi tehdä vielä täyttä työviikkoa. Nyt on hyvä tasapaino työn ja kodin välillä ja lapset on vaan hetken pieniä. Ehdin myöhemminkin tehdä viittä päivää.



Töihin on kiva mennä ja vielä kivempi sieltä on tulla kotiin! Jaksan touhuta lasten kanssa ihan erilailla ja tehdä kotiaskareita kun saan välillä käydä tekemässä jotain muuta.


Sanna
 

Synnytys

Tästä tulee vähän pidempi pätkä. Kirjotan synnytyskertomuksen vielä kun se on suht tuoreessa muistissa. Kaikki ei menny ihan nappiin, mutta ...