1,5v.-neuvola, lähete jatkotutkimuksiin

Meillä oli vihdoin keskiviikkona (kuukauden myöhässä) Minnin 1,5v. neuvola. Hoitajalle ja lääkärille peräkkäiset ajat. Hoitajan luona käytiin ekaksi juttelemassa ja ottamassa mitat. Minni oli ihan super reipas ja laittoi huoneessa aika shown pystyyn. Siis hyvässä mielessä.. Hän leikki, kiipeili, lauloi ja tanssi, oli oikein reipas. Näytti kaikki taitonsa ja vastaili myös itse hoitajan kysymyksiin :D

Pituutta oli hienot 79cm ja painoa 9.9kg. Kasvaa tasaisesti omalla käyrällään. Meidän mini.<3
Lopuksi hoitaja antoi molempiin reisiin rokotteet, joista tietenkin seurasi huuto ja itku. Siihen loppui tanssit ja lauleskelut, sylistä tuli paras paikka. Taisi kuitenkin toipua nopeammin kuin äiti.

Neuvola korttiin terkka kirjoitti näin:
"Suloinen Minni! Puhetta tulee useita sanoja, ymmärtää puhetta. Kasvaa tasaisesti. Kiipeilee ja juoksee."

 

Lääkäriin päästiin lähes suoraan hoitajan huoneesta. Siellä katsottiin korvat ja nielu, kuunneltiin sydän ja keuhot yms.

Otin lääkärin kanssa puheeksi Minnin haasteet vatsan toiminnan kanssa ja hetken asiaa pohdittua hän kirjoitti meille lähetteen keliakiatutkimuksiin. Itsekin olen miettinyt, että voisiko keliakia olla mahdollinen. Miksipäs ei, kun molempien vanhempien puolella sitä on suvussa. Nyt siis varataan aika verikokeisiin ja katsotaan mitä se näyttää. Toivottavasti ei ole, mutta tiedän ettei se mikään katastrofi ole jos löytyykin. Vuosia lähipiirissä useampaa keliaakikkoa seuranneena olen jo aika hyvin oppinut siihen maailmaan.

Lääkäri merkkasi neuvolakorttiin:
"Ihana tyttö. Kasvu ok. Kehitys etenee hienosti. Paljon sanoja.
<3- ja hengitysäänet puhtaat. Iho siisti. korvat terveet. Tarkistetaan keliakia."

Nyt jäädään siis odottamaan labroja ja seuraavan kerran sitten 2-vuotiaana neuvola. Toivottavasti rokotteista ei tule mitään ihmeempiä oireiluja. Viikon sisällä voi kai nostaa lämmön.

Sydän oli kyllä pakahtua ylpeydestä, miten reipas pieni meillä on! <3

 
 
 
Sanna

Meidän 1,5v.

Nyt on niin, että 2-vuotissynttärit on lähempänä kuin syksyllä juhlitut 1-v.juhlat! Taapero on siis tullut puolentoista vuoden ikään, jaiks! Päivät eivät käy pitkiksi, vaan Minni kyllä pitää huolen siitä, että koko ajan on jotain tekemistä tai vähintään siivottavaa. Milloin on keittiön kaikki kauhat  levitetty pitkin lattiota tai hiekkaiset kengät löytäneet tiensä sisustuselementeiksi olohuoneeseen. Ja siinä siivoamisen ohella saatetaan napata ikkunalaudalle kiivennyt seikkailija alas tai puhaltaa pari pipiä.
Vauhti on hurja kun taapero ampaiseen juoksuun eikä siinä paljoa katsella kun mennään vaan. Saa olla välillä sydän syrjällään.
 
Uhma ja minä itse-vaihe nostaa myös päätään. Välillä Minni haluaa kaiken, mutta mikään ei kelpaa. Silti sanoisin, että meillä asuu käsittämättömän aurinkoinen ja ihana taapero.
 
 
Isosisko on ihan best ja varsinkin hänen huoneensa. Jos kotona on liian hiljaista, löytää Minnin ihan satavarmasti Emman huoneesta penkomasta siskonsa aarteita. Oman huoneen "vauvalelut" jääkin monesti hyllyyn ja leikkeihin haetaan barbeja. Myös nukkea Minni tykkää hoitaa ja lykätä rattaissa.
 
Minni rakastaa koiria, kenkiä ja spagettia. Ja tissiä. Imetys jatkuu vielä toistaiseksi, hieman äidin tahdistamana. Katsotaan kuin pitkään tämä taival vielä kestää. Oon niin iloinen, että ollaan päästy näin pitkälle, mutta uskon että imetyksen lopettaminen siintää jo jossain horisontissa. 
 
Nyt ihan muutaman viikon aikana Minnin sanavarasto on kasvanut ihan huimasti. Pari viikkoa sitten laskin ainakin 30 sanaa, mutta niitä tulee lähes päivittäin lisää, enkä enää pysy laskuissa mukana. Kunnon papupata tuo tyttö!
 
Sellainen on meidän 1,5-vuotias.
 
 
1,5v.-neuvola meillä on vasta toukokuun puolella, mutta kotona mitaten saatiin 78cm pituutta. Neuvolassa taitaa tulla parikin rokotetta. Vesirokkorokote ja mpr, joka otettiin aikaistetusti jo viime kesänä ennen ulkomaanmatkaa täytyy vielä vahvistaa. Toivotaan ettei niistä tule mitään oireita, sillä me lähdetään risteilylle heti pari päivää rokotteiden jälkeen.
 
 

Sanna



Lapsimessut 2019 -Tytöille kesäksi vaatteita


Yksi kevään odotetuimmista viikonlopuista on nyt takana päin. Odotan lapsimessuja aina hieman ristiriitaisin fiiliksin. Innokkaana siitä, että pääsen ostamaan tytöille kivoja juttuja (tarpeeseen) ja siitä että lapset tykkäävät tuommoisista tapahtumista, joissa on paljon koettavaa ja nähtävää. Ja toisaalta kauhun sekaisin tuntein, koska meissuilla on tuntunut vuosi vuodelta olevan pahempi ryysis, enkä viihdy sellaisessa ollenkaan. Mutta ihan mallikkaasti tästä tänä vuonna selvittiin!

Menin taaperon kanssa messuille heti lauantaiaamuna kun ovet aukesivat. Minnin kummitäti oli meidän mukana ja oli mukavaa kun hän otti aluksi Minnin kanssaan kiertelemään leikkialuetta, niin sain rauhassa käydä katsomassa vaatteita. Oltiin messuilla vain lounaaseen saakka. Siinä vaiheessa tupa alkoi olemaan sen verran täynnä, että katsoin paremmaksi poistua kun rattaillakaan ei oikein päässyt enää etenemään. Sunnuntaina tein toisen reissun ja otin molemmat lapset mukaan. Sunnuntai-iltapäivä olikin ihan hyvä ajankohta ja messut olivat ehtineet jo hieman rauhoittua, oli ihan mukava kierrellä ja rattailla pääsi kulkemaan hyvin.

Löysin tytöille muutaman vaatteen kesäksi, mutta ostaminen ei lähtenyt mitenkään lapasesta, vaan ostettiin ihan vaan tarpeeseen niin kuin oli tarkoitus. Vaatteiden lisäksi messuilta tarttui mukaan jokunen smoothie ja pikapuuropaketti, mutta ehkä ne ei sen enempiä esittelyjä kaipaa.. Vaatteisiin siis!


Todella harvoin tulee ostettua mitään samanlaista tytöille suuren ikäeron takia, mutta nyt löytyi niin herkut tunikat kesäksi, että päästään kerrankin samistelemaan! Nämä löytyivät Verson Puodin osastolta. Sopii mun mielestä hyvin niin koululaiselle kuin taaperollekkin, tikkareineen ja frilloineen!

Tunikan lisäksi taaperolle lähti matkaan Arksien pupu-jumpsuit, josta olen haaveillut pitkään. Nyt oli niin hyvässä alessa, että ostin sen heti ensimmäisenä kun saavuttiin messuille. Ja oon kyllä niin tyytyväinen, että sen ostin! Jumpsuit on ihan super pehmeä ja laadukkaan oloinen, uskon että se pysyy käytössä hyvänä ja pehmeänä pitkään. Meillä käytetään aika paljon jumpsuitteja, varsinkin autoillessa, ja uskon että sille on kesälläkin paljon käyttöä ulkoillessa. Resoreiden ansiosta vielä plussana pitkä käyttöikä.


Koululaiselle löytyi myös Blaalta hauska, valkoinen t-paita, jossa ristikkokuvio. Malliltaan paita on tosi hyvä kun helma tulee aika alas, en tykkää että napa vilkkuu jos vähänkin nostaa käsiä! Ja sitten vielä Lil Jo & Viljalta raidallinen hiusdonitsi. Ostin myös itselleni samanlaisen ja se onkin ollut jo kovassa käytössä.


Viimeisenä, muttei vähäisimpänä mukaan tarttui Lullaloven bambupeitto. Oon niitä silloin tällöin ihastellut somessa kun on tullut vastaan, mutta nyt kun pääsin kokeilemaan messuilla miltä peitto tuntuu, en voinut olla ostamatta! Peitto on ihan tosi tosi pehmeä ja kevyt! Ihan täydellinen kesäksi rattaisiin mukaan otettavaksi. Se suojaa hyvin auringolta ja pitää taaperon olon mukavana, koska iho ei haudu peitteen alla. Peitto on nytkin parasta aikaa taaperon päiväunikaverina.<3


Sellaiset ostokset. Aika maltilliset minusta! Legginsejä kun olisi vielä löytynyt koululaiselle. Meillä on melkein jokaisissa polvet rikki ja mä yritän niitä epätoivosesti kursia kasaan. Niitä täytyy siis vielä kevään aikana metsästää jostain.

Nyt voidaankin sitten alkaa odottamaan kevään toista kivaa viikonloppua eli Tukholman risteilyä! Jee! <3



Sanna

Blogipäivä pohjoisen tunnelmissa

Osallistuin perjantaina ensimmäistä kertaa Otavamedian järjestämään blogipäivään. Blogipäivää vietettiin Helsingissä alkuvuodesta valmistuneessa Lapland Hotels Bulevardissa. Päivä alkoi tutustumiskierroksella hotellin erilaisiin huoneisiin. Hotellin huoneet on sisustettu Lapin tunnelmin ja musta ainakin hetken tuntui kuin olisin ollut kauempana poissa, vaikka tosi asiassa kävelin työpaikaltani alle kymmenessä minuutissa paikalle. Huoneissa ja ympäri hotellia oli esillä Anu Pentikin taidetta.


Hotellissa on yli sata saunaa (jos oikein muistan niin hotellivirkailija taisi sanoa että missään muussa rakennuksessa ei ole yhtä montaa saunaa). Ja jos sauna ei riitä niin osa huoneista oli varustettu valtavalla kylpyammeella. Olisi niin tehnyt mieli laittaa vesi valumaan ja jättäytyä huoneeseen!
Kylpyhuone ja saunatilat oli monessa huoneessa akvaariomaiset ja se toi mukavasti avaruutta ylellisiin huoneisiin. Lisäksi hotellista löytyy kuntosali sekä yhteiset saunatilat.


Hotellikierroksen jälkeen saimme pientä purtavaa. Ihan mielettömiä pohjoisen makuja, kuten poroa, hillaa ja kuusenkerkkää!

Lopuksi meillä oli vielä koulutusosuus instagramin käytöstä sekä vaikuttajamarkkinoinnista.
Huikeinta päivässä oli kuitenkin se, että pääsin tutustumaan kasvotusten muihin kaksplussan verkostobloggaajiin!

Hotelliin ihastuin sen verran, että aloin miettimään josko pikkuhiljaa suunniteltaisiin sitä vielä tekemätöntä häämatkaa! Sen ei tarvitse olla viikon loma auringon alla, vaan pohjoisen tunnelmat keskellä Helsinkiä kuulostaisi myös enemmän kuin hyvältä (ja vieläpä helpolta toteuttaa kun tässä ei olla vain me kaksi).


Miltä Lapland Hotels Bulevardi susta näyttää? Mulle tuli lomakuume!

Sanna

Taaperon päivärytmi

Meille on muotounut aika tarkka päivärytmi minkä mukaan päivän menot rakentuu. Sama uni- ja ruokailurytmi toistuu arkena ja viikonloppuna. Se onkin musta tosi ihanaa, kun taapero saa nukkua myös päiväkotiaamuina suht pitkään. Pyritään pitämään ajoista kiinni, mutta pienet heitot välillä eivät aiheuta katastrofia.


Niin vapaa- kuin päiväkotipäivinäkin meillä herätään kahdeksan aikoihin aamulla. Silloin taaperolla on 11 tuntia unta takana. Heräillään rauhassa ja pötkötellään hetki. Taapero ottaa maitohuikat tai pari.




Aika pian siirrytään aamupala pöytään, johon ehditään yhdessä koululaisen kanssa ennen kuin tämä lähtee kotoota. Aamupalan jälkeen tehdään aamupesut ja puetaan päivävaatteet. Sitten vaan oleillaan ellei olla sovittu aamupäiväksi treffejä tai ole muita menoja. Tehdään kotiaskareita, leikitään ja luetaan kirjoja, välillä taapero kiipeää syliin repimään paidankaulusta pyytäen "tishiä".


Ennen lounasta yritetään ehtiä myös pienelle happihyppelylle.




Aamupäivä menee yleensä aika silmänräpäyksessä ja sitten onkin aika syödä. Loihdin taaperolle jotain nopeeta lounasta (yleensä edellisen päivän jämiä) siinä puolikahdentoista aikoihin. Lounaalta rauhoitutaan päiväunille, jotka nukutaan vaihdellen pinnäsängyssä tai rattaissa.




Päiväunet kestää yleensä pari tuntia klo 12 ja 15 välillä, jonka jälkeen on välipalan aika. Sen jälkeen ehditään touhuta kotona ja vaikka käydä kauppareissulla. Ja nyt kun valoisaa aikaa päivässä on aina vain enemmän, ulkoilut ja puistoilut lisääntyvät myös. Täytyy myöntää että olen ollut talven aikana tosi huono lähtemään ulos kylmään ja pimeeseen.


Päivällinen meillä syödään vasta kuuden jälkeen kun mies tulee töistä. Siitä on koitettu pitää kiinni että istuttaisiin kaikki yhdessä pöydän ääreen.


Ruokailun jälkeen lapsilla on tapana ottaa jonkinnäköinen iltavilli ja purkaa viimeisetkin energianrippeet :D


Ihan viimeistään kahdeksalta aletaan tekemään iltatoimia. Ei päivittäin, mutta aika monena iltana meillä otetaan kylpy. Se tuntuu rauhoittavan taaperoa.




Kylvystä iltapalan kautta omaan huoneeseen, äidin syliin, kellon ollessa noin yhdeksän. Päivän viimeiset maitohuikat ja omaan sänkyyn nukahtamaan. Pääsen poistumaan huoneesta (yleensä) ennen puoli kymmentä. Hyvällä tuurilla näen taaperon seuraavan kerran aamulla omassa sängyssään, mutta yleensä hän huhuilee itsensä tissille aamuyöstä ja jää meidän väliin loppuyöksi.


Vuorokauteen mahtuu 13tuntia unta, viisi ruokailua ja monia hetkiä tissillä. Tämä rytmi on toiminut meillä hyvin. Pikkuhiljaa ehkä voitaisiin luopua yöimetyksestä, mutta se tuntuu olevan vielä kovin tärkeä enkä koe itseäni väsyneeksi niin toisaalta en näe mitään isompaa syytä sen lopetukselle.




Sanna


Meidän arkea voit seurata myös instagramissa @helmensola


Taaperon huone sai vuoristomaiseman

Laitetaan uutta kotia pikkuhiljaa meidän näköiseksi. Koska tässä kodissa on tarkoitus asua pidemmän aikaa, viitsitään tehdä myös pientä pintaremonttia. Tällä viikolla oli projektina taaperon huoneen seinä, johon halusimme pientä piristystä. Väriä pintaan siis!


Tapetointi vai maalaaminen?

Aluksi haaveilin että seinä oltaisiin tapetoitu jollain kauniilla tapetilla, mutta koska meillä kummallakaan ei ole aiempaa kokemusta tapetoinnista ( se kuulostaa haastavalta :D) niin päätettiin, että on fiksumpaa maalata seinä. Ja koska saatan muuttaa mieltäni nopeastikin ja kyllästyä, on maalin päälle on helppo vetää uusi silmää miellyttävä kerros.

Kahden päivän projekti

Ei haluttu yksiväristä seinää taaperolle, joten päädyttiin maalaamaan hänelle vuoristomaisema. Koska olen tuumasta toimeen -tyyppiä, aloin ilman suunnitelmaan vetämään maalarinteipistä vuorten rajoja seinälle ja maalasin taaimmaisen vuoren saman illan aikana kun käytiin valitsemassa ja ostamassa maalipurkit. Seuraavana aamuna teipillä uudet rajat ja toisen väristä maalia seinälle. Sen kuivuttua vielä saman päivän iltana viimenen väri. Melko nopea ja yksinkertaisesti toteutettu taaperon huoneen piristys! Pienellä rahalla ja pienellä vaivalla.


Lopputulos miellyttää ainakin toistaiseksi silmää. Kyllä noissa maisemissa kelpaa leikkiä ja lähteä vaikka minkälaiselle seikkailulle! Vielä pitäisi saada jotain seinälle, ehkä naulakko tai pari pientä hyllyä. Jossain vaiheessa sitten laajempi postaus valmiista huoneesta.



Sanna


1-vuotias blogi! Hurraa!



Tänään saa varmaan vielä syödä pullaa vaikka laskiainen oli ja meni. Tänään on nimittäin blogin 1-v. synttärit! Jeeee!

Blogin perustamista edeltävänä vuonna mun elämässä oli tapahtunut ihan hirveästi suuria juttuja. Niistä esimerkkinä raskaus, polttarit, häät, uuden suvun (sukunimen) aloittaminen, vauvan syntymä, esikoisen koulun aloitus yms. Ja mua vähän harmitti etten ollut kirjoittanut fiiliksiä mihinkään ylös vaan kaikki oli mun muistin varassa. Blogin kirjoittaminen alkoi pyöriä mielessä, vaikka tiesin että ihan yhtä tapahtumarikasta vuotta tuskin olisi ihan heti tulossa.

Kirjoittaminen jäi kuitenkin vain ajatuksen tasolle kunnes yksi keväinen päivä teekupin ääressä sanoin ajatukseni ääneen mun ystävälle. Ja siinä teetä hörppiessä tultiin siihen tulokseen, että tietenkin alan kirjoittamaan, jos yhtään siltä tuntuu. Ja niin aloin. Haparoiden ja räpiköiden, koska en oo koskaan ollut kovin hyvää pataa tietotekniikan kanssa :D

Viimeiseen vuoteen on mahtunut useampi neuvolakäynti, kiinteiden aloittelua ja tutustumista sormiruokailun ihmeelliseen maailmaan, matkustelua lasten kanssa niin kotimaassa kuin kauempanakin, muutto isompaan kotiin, muutamat juhlat ja totuttelua uuteen arkeen hoitovapaan päätyttyä. Sellaista perus lapsiperhearkea höystettynä usealla kirjoitusvirheellä.

Innolla odotan mitä saan tänne seuraavan vuoden aikana höpistä! Ainakin suunnitelmat on suuret. <3



Sanna♡



P.s. Nyt viimeistään kannattaa ottaa instagramissa @helmensola seurantaan, sillä ensi viikolla on luvassa kivoja juttuja juhlan kunniaksi!





Vapaa päivä töistä sekä lapsista -vaan kuinkas kävikään?

Mulla oli eilen poikkeuksellisesti ylimääräinen arkivapaa ja heti sen selvittyä päätin, että aion olla päivän aivan yksin ja nauttia siitä, olla tekemättä yhtään mitään. Esikoinen lähti aamulla aikaisin kouluun ja Juhon lähtiessä töihin kärrättiin yhdessä myös taapero päiväkotiin. Ja niin koitti vapaus!

Mutta niinhän siitä kävi etten mä osannut yhtään olla. Olin varannut itselleni hieronta-ajan ja aloitin päiväni sillä. Aamu meni siinä mukavasti, mutta kun saavuin kotiin mua alko vaivaamaan se että olin vienyt lapsen hoitoon vaikka olin itse vapaalla ja hän voisi hyvin olla myös mun kanssa. Osasin nauttia olostani sohvalla ehkä kaksi minuuttia kun päätin, että tämä lapseton aika on käytettävä hyödyksi ja on toimittava..

Joten Kärcher laturiin, tukka nutturalle ja ikkunoita pesemään! Meillä on aika isot ikkunat ja niitä on paljon. Sain noin puolet niistä pestyä, ja siihenkin meni aika kauan, kun huomasin jo seuraavien projektien kutsuvan. Parvekkeelle oli jäänyt vielä "jouluvalot", niiden oli aika lähteä. Koti näytti muutenkin nuhjuiselta joten pölyrätti ja imuri heilumaan. Vähän pyykkäystä ja tiskien laittoa. Siihen päälle vielä lattioiden pesu niin johan olikin jo aika laatia ostoslista ja lähteä ruokakauppaan ja samalla reissulla päiväkodille.

Että semmoinen rentouttava oma aika! Mun vapaapäivä tuntu täydeltä työpäivältä. :D Opeteltavaa siis on, mutta annettakoon se mulle anteeksi, tää oli vasta eka kerta kun jäin yksin. Ei sitä voi heti osata vaan olla ja ottaa rennosti sitä omaa aikaa. Mutta se on kyllä sellainen asia mikä mun pitää opetella uusiksi. Että hyvällä omallatunnolla voi ihan hyvin hetkeksi höllätä. Se tekee vaan hyvää. Ja osaanhan mä olla silloin kun Juho on lasten kanssa, kun lapset ovat silloin itsekkin vapaalla, mutta tämä että vein päiväkotiin ollakseni yksin ei ainakaan ekalla kertaa tuntunut olevan mulle ok, vaikka en tiedä mitää pahaa siinä muka on.

 
Vaikka päivä ei mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut, niin onpa kiva nyt kun kevätaurinko paistaa puhtaaseen kotiin kirkkaiden ikkunoiden läpi. Nappasin vielä pari nippua tulppaaneja kun hain taaperon kotiin päiväkodista. Tulppaanit tuo aina kevään kotiin. <3

Kivaa ja aurinkoista loppuviikkoa!
 
 
Sanna




Mukipajan valmiit mukit

Tammikuun puolella oltiin Emman kanssa viettämässä laatuaikaa mukipajan merkeissä. Käytiin koristelemassa mukeja valmiilla siirtokuvilla (pääset postaukseen tästä ) ja lupasin vielä kuvat valmiista mukeista. Nyt mukit ovat tulleet poltosta ja olleet pari viikkoa käytössä. Eipähän tule toisia samanlaisia vastaan!


Täytyy myöntää, että mulla toi kuvilla koristelu lähti ehkä hieman lapasesta :D Laitoin paljon erilaisia kuvia, niin paljon kun mukiin mahtui, eikä siinä ollut päätä eikä häntää. Kukat, ilmapallot ja avaruusoliot sulassa sekametelissä keskenään! Musta niitä kuvia oli vaan niin kiva leikata ja kiinnittää mukiin, että en hirveästi miettinyt lopputulosta…


Sen sijaan tää Emma tekemä muki, jossa aiheena merenelävät, on musta aivan ihana! Tää vei kyllä voiton mennen tullen!! Niin harkitusti ja kekseliäästi tehty. Kerrassaan kaunis! <3


Sanna


Julkaisen lapsistani kuvia ja annan samalla muille luvan tehdä samoin?

No mun mielestä en anna siihen lupaa ihan vaan sillä että itse julkaisen, mutta koska sain kommentin joka viittasi tähän suuntaan, aloin pohtimaan asiaa vähän enemmän.

Mä julkaisen lapsistani kuvia somessa, mutta aina hyvin harkitusti. Taaperon kasvot näkyvät paljonkin, mutta esikoisen kohdalla, joka täyttää tänä vuonna jo yhdeksän vuotta, olen ollut tarkempi enkä laita hänestä usein suoria kasvokuvia ja kysyn häneltä itseltään luvan julkaisuun.

Tämä tapaus, joka herätti mut miettimään asiaa oli se kun törmäsin instagramissa kuviin, jossa esikoiseni esiintyi muutaman muun lapsen kanssa hyvin tunnistettavasti. Koska kuva ei ollut ketsuppitahroineen mielestäni kovin edustava, enkä pitänyt siitä että se oli someen päätynyt ilman että lapseltani tai minulta oli asiaa kysytty, huomautin nätisti asiasta ja pyysin seuraavan kerran rajaamaan lapseni pois. Mutta se vastaus minkä sain.. Sain perusteluksi sen, että koska nuorempi lapseni on "melkoinen sometähti" niin ei osannut ajatella että haittaisi jos hän lisäisi kuvia esikoisestani. Jäin pohtimaan, että ajatteleeko monikin tosiaan näin? Ja miten ne muut lapset kuvissa, tiesikö, heidän vanhemmat edes että heidän lapsensa esiintyi somessa.

Mun mielestä 1-vuotiasta ja 8-vuotiasta ei voi verrata keskenään. Tämä nuoremman lapseni "sometähteys"  ei musta anna minkäänlaista lupaa muille julkaista kuvia esikoisestani. Tai kummastakaan. Jos mä julkaisen, ei tarkoita sitä että säkin voit ilman että kysyt. En myöskään ajattele niin että jos sä julkaiset usein itsestäsi selfien, niin myös mä voin lisätä kuvia susta mitään kysymättä. Sama asia, vai?

Koululainen alkaa musta olemaan jos sen verran iso lapsi, että haluan hänen yksityisyyttään hieman varjella. Ei mene kauaa kun hänen ikätoverit ovat itse somen käyttäjiä. Jos lisään hänestä kuvan vaikka instaan, harkitsen tarkkaan ja usein valitsen kuvan jonka olen ottanut takaapäin, niin ettei kasvot näy suoraan. En myöskään kirjoita tänne hänen henkilökohtaisuuksiaan. Siinä missä kirjoitin nuoremman lapsen vauvavuoden neuvolakuulumiset tänne, ei olisi tullut mieleenkään tulla kirjoittamaan kouluterveydenhoitajan käynnistä. Ja varmasti ajan saatossa rajaan myös nuoremman näkyvyyttä.



Mulla on ollut pitkään luonnoksissa "miksi esikoiseni ei juurikaan näy" -teksti, mutta tässähän tuo nyt tuli pääpiirteittäin samalla.

Mitä mieltä sä oot aiheesta? Onko sulle ok, jos joku perheen ulkopuolinen lisää kuvia sun lapsista tai vaikka susta itsestäsi?


 
Sanna



Paluu hoitovapaalta työelämään

Mun on pitänyt kirjoittaa tästä aiheesta jo pidemmän aikaa, mutta toisaalta ehkä ihan hyvä että on lykkääntynyt, nyt olen saanut tunnustella uutta arkea vähän pidempään. Mä olin poissa töistä yhteensä vuoden ja neljä kuukautta. Siihen mahtui mun kesäloma, jolta jäin sairasloman kautta vanhempainvapaalle ja siitä lopulta vielä hetkeksi hoitovapaalle.

Mä palasin työelämään marraskuun alussa miehen jäädessä kuukaudeksi isyyslomalle. Tää järjestely oli musta tosi hyvä, sain aloittaa työt rauhassa stressaamatta siitä miten lapsi sopeutuu päiväkotiin. Koko marraskuun tein täyttä viikkoa, mutta joulukuun alussa kun taapero sitten aloitti päivähoidossa, tiputin tunteja niin että pidän viikossa yhden vapaapäivän.

Vajaa viikko on ollut tosi hyvä ratkaisu! Mulla on pääsääntöisesti aina keskiviikko vapaata. Työ- ja päiväkotiviikko ei tunnu ollenkaan niin raskaalta kun tekee viikon kahden päivän pätkissä. Ekaksi toivoin että olisin saanut vakkarivapaan perjantaille, mutta se on niin suosittu vapaapäivänä niin sain keskiviikon ja nyt oon siihen enemmän kuin tyytyväinen.

Minni oli vuoden ja yhden kuukauden kun mä palasin töihin ja musta se oli meille hyvä hetki. Vaikka hän olikin vielä kovin pieni niin osasi kuitenkin jo kävellä ja on aina ollut niin sosiaalinen eikä ole vierastanut niin arvelin, että isompia ongelmia ei tulisi. Täytyy myöntää että mulla alkoi jo vähän kaatumaan seinät päälle ja kaipasin päiviini vähän muutakin kuin kotia. Tää sama tunne mulle tuli seitsemän vuotta sitten kun esikoinen oli saman ikäinen. Myös palkkapäivää alkoi olla ikävä. Kotihoidontuella ei kovin herroiksi elellä.

Musta ensimmäinen työaamu oli jännittävä. Oli outoa lähteä kotoa niin että muu perhe jäi nukkumaan ja kävellä kaduilla ilman rattaita. Ja se kun metroon pääsi kipittämään portaita pitkin! Muistan hyvin sen ekan aamun ahaa-elämyksen kun meinasin aluksi suunnata hissille niin kuin rattaiden kanssa olin tottunut. Oli hassua miten kaikki asiat töissä tuli jostain selkäytimestä vaikka omasta mielestä olin ollu ikuisuuden poissa. Mua jännitti osaanko mä enää yhtään mitään, mutta huvituin kun tajusin ohjeistavani ensimmäistä asiakasta röntgenkuvaukseen täysin samoilla lauseilla kuin lähes 1,5 vuotta aikaisemmin!

Olin ekat viikot töissä ihan fiiliksissä siitä, ettei kukaan seurannut mun perässä vessaan ja sain syödä lounaani lämpimänä yhdellä istumalla. Ja edelleen töihin paluu tuntuu siltä että se oli oikea ratkaisu, mutta en mä haluaisi tehdä vielä täyttä työviikkoa. Nyt on hyvä tasapaino työn ja kodin välillä ja lapset on vaan hetken pieniä. Ehdin myöhemminkin tehdä viittä päivää.



Töihin on kiva mennä ja vielä kivempi sieltä on tulla kotiin! Jaksan touhuta lasten kanssa ihan erilailla ja tehdä kotiaskareita kun saan välillä käydä tekemässä jotain muuta.


Sanna
 

Onko mulla suurentunut keliakian riski? -Otin selvää!


*Postaus on tehty yhteistyössä Medigoon kanssa.


Mä sain viime vuoden puolella mahdollisuuden selvittää onko mulla geneettisesti suurentunut riski sairastua keliakiaan.

Keliakia on sairaus, jossa viljatuotteiden sisältämä valkuaisaine gluteeni vaurioittaa ohutsuolen nukkaa henkilöillä, joilla on perinnöllinen alttius sairaudelle. Suolinukan tuhoutuminen voi aiheuttaa häiriöitä ravintoaineiden, kuten raudan ja D-vitamiinin imeytymisessä ja sitä kautta niiden puutosta. Ainoana hoitona keliakiaan on pysyvästi gluteeniton ruokavalio. Se kuulostais pahalta, koska rakastan pastaa yli kaiken!

Tätä testiä oli kiva päästä tekemään ja tutkimaan! Mä sain mun testin I love me-messuilta Medigoon osastolta. Heidän verkkokaupasta www.medigoo.com/fi/ löytyy kattava valikoima terveydentilan pikatestejä.

Testin mukana tuli selkeät ohjeet ja kaikki tarvittava. Mun piti vaan pari vanupuikkoa pyöritellä posken limakalvolla ja pakata palautuskuoreen ja viedä postilaatikkoon.

Mitä DNA-näytteestä sitten tutkittiin?
Näyte analysoitiin HLA-haplotyyppien osalta varmistamaan tai poissulkemaan keliakian mahdollisuus. Tämän testin avulla voi suurella (99%) varmuudella poissulkea keliakian mahdollisuuden, jos näytteestä ei löydetä HLA- DQ2/DQ/DQ8 -haplotyyppejä. Muut HLA-haplotyypit eivät aiheuta geneettisesti suurentunutta riskiä keliakiaan.


Tulosraportti tuli mulle parissa viikossa sähköpostitse ja siinä oli selkeästi selitetty mitä näytteestä löytyi.

Multa löytyi HLA-DQ/ ja HLA-DQ8-haplotyypit, mikä tarkoittaa sitä, että mulla on geneettisesti suurentunut keliakian riski! Testin perusteella ei siis voida sulkea pois keliakian mahdollisuutta.

Multa löytyi kaksi niistä HLA-haplotyypeistä, jotka löytyy lähes jokaiselta keliakiapotilaalta. Tää ei kuitenkaan suoraan tarkoita, että mulla olisi nyt keliakia. Toki nyt tarkkailen tarkemmin onko mulla oireita jotka viittaisi keliakiaan ja hakeudun lääkärin vastaanotolle herkästi jos epäilykset herää.
Siihen asti syön pastaa ja pitsaa ihan huoletta, ruokavaliota ei ole syytä tämän perusteella lähtee muuttamaan, ennen kuin on keskustellut lääkärin kanssa.

Tämä, että mulla on suurentunut riski keliakiaan geeneissä on toki myös lapsia ajatellen tärkeä tieto, koska heilläkin on suurentunut riski sairastua.


Sanna


Mukipaja -laatuaikaa esikoisen kanssa


 
Voi miten kiva lauantaipäivä takana! Me osallistuttiin Emman kanssa mukipajaan, jonka mun ystävä bongas instagramista. Mukipajassa sai suunnitella ja koristella valkoisen mukin siirtokuvilla. Puuha oli helppoa ja hauskaa ja tosi hyvä idea ohjelmanumeroksi vaikka jollekkin juhlapäivälle!

Homma aloitettiin etsimällä siirtokuva-arkeista mieleisiä kuvia ja leikkaamalla ne irti toisistaan. Valikoimaa oli vaikka millä mitalla ja kuvien lisäksi pöydällä oli väriarkkeja, joista pystyi lisäämään väriä mustarajaisten kuvien taakse tai leikkaamaan erilaisia yksittäisiä kuvioita mukiin. Vain mielikuvitus on rajana tässä hommassa!

Kun oli jonkinlainen suunnitelma kuvista mitä mukiin oli tulossa, laitettiin siirtokuvat kuva kerrallaan vesiastiaan, jotta taustapaperi irtoaisi ja sieltä nostettiin ja asetettiin mukille. Kuvat painettiin kiinni käsipaperin avulla, niin että vesi tuli kuvan ja mukin välistä pois ja tarkistettiin ettei jäänyt ryppyjä tai kuplia. Emmakin suoriutui omasta mukistaan täysin ilman apuja.

 
Osa kuvista oli keltaisella arkilla, mutta se väri tulee poistumaan kun mukit menevät vielä polttouuniin. Lopputuloksen näkee sitten vasta kun saadaan hakea valmiit mukit, mutta uskon että niistä tulee tosi hienot! Emman muki valmistui kalateemalla ja mun mukiin näytti tulevan vähän sitä sun tätä :D Voisin kuvata valmiit mukit vielä myöhemmin blogiin!



Matkalla kotiin tajusin, että tää oli ensimmäinen kerta kun tehtiin Emman kanssa kahdestaan jotain Minnin syntymän jälkeen. Monet kerrat ollaan kyllä puhuttu, että pitäisi päästä kahdestaankin lähtemään pois kotoa (muuallekkin kuin kauppaan yms.), mutta arkisin ilman Minniä on tosi vaikea lähteä mihinkään ja viikonloput on mennyt siihen että ollaan oltu koko perhe yhdessä. Jatkossa varmaan täytyy ihan suunnitella säännöllisesti sitä äiti-tytär-aikaa, koska olihan tuo silmin nähden onnellinen jakamattomasta huomiosta! <3



Sanna
 
 
 
 

Synnytys

Tästä tulee vähän pidempi pätkä. Kirjotan synnytyskertomuksen vielä kun se on suht tuoreessa muistissa. Kaikki ei menny ihan nappiin, mutta ...