Vuosi 2018

Vuosi lopuillaan. Taas! Tää vuosi hujahti ohi ihan silmänräpäyksessä ja jos äitiin on uskominen, niin ei se ajankulu tästä hidastu, on kuulemma yhtä piparin leipomista ja juhannusvihdan vääntämistä vaan vuoron perään. :D Aloin tässä illan pimeinä tunteina kelaamaan kulunutta vuotta taaksepäin ja miettimään mitä kaikkea meidän vuoteen kuului. Ainakin tehtiin paljon perheenä, samalla kun opeteltiin siihen, että meitä on kolmen sijaan neljä.

 
Mä nautin ajasta kotiäitinä ja siinä roolissa sainkin olla pitkälle syksyyn saakka. Oli ihana viettää päivisin aikaa vauvan ja äitikavereiden kanssa ja olla kotona vastassa koululaista. Jos päivä kävi pitkäksi niin vaunuteltiin piristämään Juhon työpäivää ja syötiin lounas yhdessä. Ihanan vapaata! Silti palasin ihan hyvillä mielin marraskuussa töihin tekemään vajaata viikkoa. 
 
 
Tyttöjen myötä tutustuttiin jalkapallon ja sormiruokailun ihmeelliseen maailmaan. Opin että muffinssivuualla saa kauniin ja just sopivan kokoisen makaronilaatikon ja monia uusia vaunuttelureittejä tekonurmikkokentän läheisyydessä.
 
 
Me tehtiin paljon pieniä retkiä ja tutustuttiin uusiin paikkoihin. Kierrettiin huvipuistot ja eläintarhat. Risteiltiin ja lomailtiin kylpylässä. Nautittiin mökkeilystä ja mielettömistä helteistä. Ihmeteltiin yhdessä. <3
 
 
Tehtiin myös yksi isompi retki ja lähdettiin perhelomalle Alcudiaan. Sitä matkaa muistellaan vieläkin vähän väliä, se oli ikimuistoinen ja ihana! Toivottavasti joskus vielä uudestaan.
 
 
Syksy oli juhlan aikaa kun vauva vaihtui taaperoksi ja esikoinen täytti kahdeksan. Lasten synttärit on aina se hetki kun oikeasti tajuaa miten nopeasti aika kuluu! Vauvavuosi jäi niin hetkessä taakse, tuosta isommasta puhumattakaan.
 
Juhlien siivottiin koristeet pois ja aloitettiin samalla pakkaaminen muuttoa varten, kun saatiin yllätysnopeasti isompi asunto. Loppu vuosi meni jotenkin ihan hujauksessa kun heti muuton perään palasin töihin ja Juho jäi isyyskuukaudelle. Samalla laitettiin (ja laitetaan vieläkin) uutta kotia meidän näköiseksi ja sitten Minni jo aloittikin päiväkodissa. Kaikki tapahtui niin ettei perässä meinannut pysyä.
 
Tapahtumarikas ja onnellinen vuosi takana, en olis parempaa voinut toivoa. Saas nähdä mitä seuraava tuo tulleessaan, suunnitelmat ainakin on suuret!
 
Sanna♡
 
 
 
 


Joulun taika oli särkyä!

 
 
Milloin lopetetaan uskominen Joulupukin olemassaoloon?
 Milloin on hyvä aika tunnustaa ja kertoa totuus lapselle?
Muuttuuko lapsen joulu täysin sen jälkeen kun saa kuulla miten asia on?
 Vai onko tämä jopa väärin huijata lasta näin?
 
 
Näitä kysymyksiä oon pyöritellyt pari vuotta mielessäni. Esikoisen ollessa nyt toisella luokalla, on ihan selvää että osa ikätovereista uskoo pukkiin, toiset taas ei. Ja nekin jotka uskovat ehkä jo epäilevät. Omasta lapsuudesta muistan, että halusin uskoa, vaikka osasin jo epäillä ja tän saman mä oon aistinut Emmasta.



Meillä on yksi jouluperinne, joka ollaan luotu itse. Se on joulusukka, joka ripustetaan joulukuun alussa olohuoneeseen. Sukkaan ilmestyy aina välillä yllätyksiä tontulta. Ei välttämättä aina päivittäin tai sitten pari kertaa saman päivän aikana. Välillä sukasta löytyy herkkuja, välillä pieni lelu tai kirje tontulta. Hauska ja jännittävä juttu joulun odotukseen.

Eilen illalla, kun olin itse menossa nukkumaan ja lasten olis pitänyt olla jo syvässä unessa, hain mun vaatelipaston kätköistä jouluaiheisen suklaatikkarin ja hiivin hiljaa sukan luo. Sujautin tikkarin sukkaan ja kuulin pysäyttävät sanat…
 
"Äiti miks sä laitoit karkkia sukkaan?"
 
Mun sydän kävi kurkussa ja valahti sieltä alas ja jatkoi lattioiden läpi johonkin tän talon pohjakerrokseen. Mä jäin kiinni! "Miten niin, milloin?" kysyin varovasti. Eihän Emman pitäny mitenkään nähdä sängystään olkkariin enkä mä pitäny mitään ääntäkään.
 
"No äsken. Mä näin ikkunan kautta heijastuksen. Eikö tonttuja olekkaan? Ootteko te huijannu mua?"

Voi p*ska! Seurasi lohduton itku ja mun sydän siellä jossain kellarissa musertu yhtä pieniksi palasiksi kuin joulupipari taaperon tiukassa otteessa. Sekuntien pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että just nyt  ennen joulua ei ollut hyvä hetki tälle. Mä en voi sanoa, että joo sori koko ikäs ollaan keksitty näitä juttuja ja joulupukkikin on oikeasti ärrän myyjä (en tietenkään olis sitä näillä sanoilla sanonut, mutta niin pahalta se musta olis kuulostanu).
 
Jatkoin siis huijaamista. Myönsin käyneeni laittamassa sukkaan tikkarin, koska mulla sattui sellainen olemaan ja että olin aikaisemminkin laittanut (koska samoja tikkareita oli ilmestynyt sukkaan), mutta kaikki yllätykset ei ollu mun tekosia. En mä vaan pystynyt kertomaan totuutta kun jouluun oli enää muutama hassu päivä ja tiedän kuinka kovasti nää jutut lapselle merkkaa. Juteltiin hetki ja sain anteeksi sen, että olin mennyt tontun tontille. Huh!
 
Luulen kyllä että tänä vuonna pukki on entistä tiukemmassa syynissä ja näistä jutuista puhutaan vielä. Ehkä mä oon joulun jälkeen valmis kertomaan totuuden ja lapsi ottamaan sen vastaan, aika näyttää.. Nyt se vaan olis tuntunut vielä vääremmältä kuin pieni huijaaminen.
 
 



Sanna






Taapero muutti nukkumaan omaan huoneeseen

Muuton myötä saatiin yksi makuuhuone lisää meille, joten saatiin taaperolle ihan oma huone leluille ja tietenkin myös paikka pinnasängylle. Puhuttiin jo ennen muuttoa, että Minni muuttaa omaan huoneeseensa nukkumaan, mutta ei ihan heti muuton yhteydessä. Se olis varmaan ollut turhan iso muutos samalla kerralla. Pari ensimmäistä viikkoa pinnasänky oli uudessa kodissa meidän makkarissa, mutta koska Juho oli isyyslomalla päätettiin että se olisi hyvä hetki hoitaa taaperon siirtyminen omaan huoneeseen. Ei viitsitty jättää sitä työ- ja päiväkotiarjen kanssa toteutettavaksi, jos siirtyminen ei sujuisikaan ihan mallikkaasti.

Mutta turhaa oli se huoli. Meidän vauva/taapero on kyllä kieltämättä ihan käsittämätön tapaus, kun tuntuu että kaikki sujuu kuin tanssi. Edelleen huonosti nukkuvan esikoisen jälkeen, en valita! Minni käy omaan sänkyynsä iltatissittelyn jälkeen ja nukahtaa whisbearin kohinaan. Siellä nukkuu yleensä aamuyöhön saakka, jolloin alkaa itkeä tihrustamaan ja haetaan hänet meidän väliin loppuyöksi. Välillä menee koko yö aamuun saakka omassa sängyssä, mutta yleensä kyllä vaatii vielä maitohuikat silloin aamuyöstä eikä nukahda ennen kuin pääsee tissin viereen. Eikä siitä enään jakseta nousta viemään takaisin omaan huoneeseen. Tästä pitäisi pikkuhiljaa päästä, mutta taidetaan vieroittaa yötissistä vasta ensivuoden puolella, niin ei mene joulunpyhät siinä hommassa, ei ole kuitenkaan mikään kiire.

Minni oli siis vuoden ja yhden kuukauden ikäinen kun noin kuukausi sitten vaihtoi omaan huoneeseen ja se tuntui musta ihan hyvältä hetkeltä. Jotkuthan nukkuu ihan pienestä vauvasta omassa huoneessa ja toiset taas pitkään vanhempien kanssa. Riippuu niin paljon lapsesta milloin on sopiva hetki. Meillä se oli tämä.

Meidän öihin tää muutos on vaikuttanu positiivisesti myös siten, ettei Juhon kanssa herätä jokaiseen pieneen ynähdykseen mitä Minni päästää unissaan, eikä Minni herää kun mennään myöhemmin nukkumaan. Sängyssä voi vaikka katsoa vielä salkkarit ilman että näytön valo häiritsee taaperon unia, jee! :D



Taaperon huoneen sisustus on vielä aivan kesken, mutta mulla on jo aika selvät sävelet mitä sinne haluan ja sormet syyhyäis päästä tekemään, mutta pikkuhiljaa!



 
Sanna♡

 
 
 
 
 
 
P.s. Instagramiin tulossa taas sunnuntaina uusi arvonta. Tällä kertaa jotain pientä ja söpöä!
 


Marraskuun lempparit

Kuu vaihtui, joten on aika muistella ja listata kuukauden lempparit.

Lähdetään vaikka ihan marraskuun alusta, niin ekana lempparina (en usko että sanon tän mutta..) töihin paluu. Ei sillä etten olisi viihtynyt vielä kotona Minnin kanssa, mutta on niin kiva kun on ihmisiä ympärillä päivän aikana. En varmaan oo ainut joka on ainakin välillä tuntenut olonsa yksinäiseksi kotiäitinä tai -isänä. Vaikka siinä seurana onkin koko ajan se pieni ihminen, niin kyllä sitä vaan kaipaa vähän muutakin eloa ympärilleen. Oon tehnyt nyt marraskuun ajan ihan täyttä viikkoa Juhon ollessa kotona isyyslomalla, mutta nyt ensi viikolla asiaan tulee muutos ja aloitan nelipäiväisen viikon ja pidän tästä lähin yhden arkivapaan. Sopivassa suhteessa vähän töissä ja vähän kotona lasten kanssa.

Sitten asioita, jotka on piristäny näinä synkkinä aikoina! :D G Beauty Lashes -magneettiripset, joista mulla malli Iconic. Mulla on ollu monet kerrat ripsienpidennykset ja oon pitäny niitä pitkiäkin aikoja ja haaveillut aina uusista kun oon luopunut edellisistä. Vaan en enää! Nää magneettiripset on ihan superhelppo ja nopee laittaa aamuisin ja piristää ilmettä ihan hirveesti. Eipä tarviste paljoa enempää meikatakkaan. Ja ihan parasta kun illalla voi ottaa pois ja laittaa yöksi purkkiin (pidennysten kanssa mun mielestä oli hankalaa kun piti varoa miten nukkuu ja ettei hiero silmiä).



TONYMOLY puikkomainen silmänympärysvoide on herättäny monena aamuna mut uuteen päivään. Bambu-uutetta ja ksylitolia sisältävä voide virkistää ihanasti ja tätä voi sipasta myös kesken päivän vaikka meikin päälle. Toinen lemppari TONYMOLYLTA on tuuheuttava ja pidentävä ripsari. Parasta siinä on se, että se ei varise päivän aikana tummaksi hipuksi silmien alle ja lähtee pois 38 asteisella vedellä pesämällä. Sipasen tätä pienen määrän aina ennen kun laitan magneettiripset, niin ne pysyy kivemmin paikoillaan.



Täytyy vielä mainita Fazerin brunssit, joissa tuli käytyä kahdesti marraskuun aikana. Niin ihana viettää sunnuntaita perheen kanssa herkutellen ja jotenkin se musta kuuluu tähän loppuvuoteen. Ehkä sen voisi ottaa kotonakin tavaksi, että kattaisi sunnuntaisin vähän hienomman ja runsaamman aamiaisen! Varsinkin nyt kun työaamuina tulee napattua laukkuun banaani ja pikapuurohiutaleet :D



Marraskuu huipentui Kaija Koon keikkaan Hartwall areenalla, jonne perhemme sai kutsun ystäviltämme. Ei varmasti muuten olisi tullut lähdettyä lasten kanssa, mutta päästiin aitioon, joten lasten hoitaminen sujui siinä samalla ja tarvittaessa päästiin rauhoittumaan hetkeksi jos siltä tuntui ja lapset pystyivät leikkimään (meidän lasten lisäksi oli muitakin). Oli ihana nähdä miten lapsetkin nautti ja jaksoivat hienosti vaikka ilta venyikin hieman normaalia myöhemmäksi. Oon niin kiitollinen tästä upeasta illasta!


Sanna
 
 
 
 
P.s. Instassa käynnistyy arvonta jokaisena adventtisunnuntaina. Eka "luukku" on jo auki! <3

Synnytys

Tästä tulee vähän pidempi pätkä. Kirjotan synnytyskertomuksen vielä kun se on suht tuoreessa muistissa. Kaikki ei menny ihan nappiin, mutta ...