Sormiruokailu -näin meillä

Minni on kohta syönyt kiinteitä 5 kuukautta. Viisikuisena täysimetys päättyi omin sormin nautittuun (pari kertaa imaistuun ja sen jälkeen pöydän pintaan liiskattuun) avocadon palaseen. Aloitettiin siis homma sormiruokaillen niin kuin olimme yhdessä päättäneet Juhon kanssa kauan ennen kuin kiinteä ravinto oli ajankohtaista. Mutta ehdittiinpä tutustua aiheeseen kaikessa rauhassa ja paljon tietoa tankanneena lähdettiin varmoina ja luottavaisina tarjoamaan uusia makuja Minnille. Emman aikaan sormiruokailu oli vielä mulle vierasta eikä siitä taidettu edes mainita neuvolassa. Nyt Minnin vauvavuotena on ollut kiva kun neuvolakin kannustaa ja ohjeistaa sormiruokailuun.

Minnillä on jo kivasti hampaita, yhteensä kuusi, ja saa niillä aika hyvin syötyä jo vähän kovempaakin ruokaa, eikä esim. vihanneksia tarvii höyryttää enää ihan lötköiksi. Varsinkin nyt kesällä on ollut helppoa se että Minni on ruokaillut pelkässä vaipassa ja ruokailun jälkeen ollaan käyty siistiytymässä.
Sotkuahan tässä hommassa tulee, mutta on se sen arvoista. Ja sotkuinen vaihe olisi varmasti jossain vaiheessa edessä syötetynkin lapsen kanssa. Musta on parasta että voidaan koko perhe istua yhdessä pöydän ääreen syömään ilman että toisen vanhemmista pitäisi samalla lusikoida sosetta vauvan suuhun.


Lautasen pohjaan laitettava imukuppi on ollu meillä ihan hitti ja toiminu tosi hyvin. Perus lautasten lisäks meillä on Minnille kolme silikonista ruokailualustaa, täytettäviä smoothiepusseja ja muutama essu, mutta mitään välineurheilua sormiruokailun ei tarvii olla, vähällä pärjää.

Ihan ehdottomia me ei sormiruokailun(kaan) suhteen olla, vaan meillä on aina pari purkkia vauvan ruokaa varuilta kaapissa. Ja sellainen yleensä napataan kassiin mukaan jos lähdetään esim. kaupungille. Oon todennut sen huolettomammaksi, koska purkkiruuat säilyy huoneenlämmössä niin ei ole tarvinnut stressata säilyvyydestä reissatessa. Onneks myöskään Minni ei ole ehdoton sormiruokailija, vaan suostuu myös syötetyksi. Ja iltapuuro onkin meidän aterioista se joka syötetään aina. Se on Minnin ja Juhon yhteinen hetki ennen iltatissiä ja nukkumaan menoa.


Minni maistelee tosi rohkeasti uusia makuja eikä vielä ole tullut vastaan mitään mistä Minni ei ollenkaan pitäisi. Ja ihan selvästi nauttii siitä kun saa olla osana koko perheen ruokailuhetkeä. Vatsaan asti menee aina vaan enemmän ruokaa ja sotkun määrä vähenee. Seuraavaksi aletaan treenaamaan lusikalla syömistä. Kohta voidaan ottaa ruokavalioon hapanmaitotuotteet niin jogurtti voisi olla sellainen johon lusikkaa voisi olla helppo dippailla. Mä tykkään tehdä meillä Minnin ruuat ja teen niitä yleensä niin paljon, että pakastetaan osa. Pakastimesta on sitten helppo sulattaa pieniä annoksia. Ja hei onko söpömpää kun muffinssivuokaan tehty piparkakkureunainen minimakaronilaatikko? No ei! <3

Sanna♡


Vauvan nurkkaus


Me asutaan kolmiossa eikä Minnillä ole eikä tule olemaan omaa huonetta tässä asunnossa. Syystä että esim. meidän olkkari on sen mallinen ettei saatais meidän sänkyä siihen mitenkään järkevästi, että tytöille jäisi molemmat makkarit. Lisäks meillä on ihan super pienet makkarit, joten hirveästi eri asetteluille ei ole mahdollisuuksia. Ollaan järjestetty meidän makkariin Minnille oma nurkka jossa on pinnasänky, lipasto vaatteille ja vaaterekki. Muuta ei mahtuisikaan, mutta siinä on kaikki tarpeellinen. Huone on niin pieni että sitä on tosi vaikea edes kuvata. Meidän sänky on ihan toisessa seinässä kiinni ja kaikki jäljelle jäänyt tila on annettu Minnin käyttöö.


Kummemmin ei olla Minnille tätä sisustettu pienen ja ahtaan tilan vuoksi, mutta pari taulua riittää musta ihan hyvin piristämään. Lipaston päällä olevaan pahvilaatikkoon kerätään Minnille muistoja. Nyt sieltä löytyy synnäriltä saatu turvalonkero, ensimmäinen tutti ja kipsiin painettu jalanjälki.<3


Vaihtoehtona toki olis vaihtaa meidän sänky Emman huoneeseen joka on pienempi ja antaa tämä isompi huone (joo tää tosiaan on makkareista isompi :D) tytöille yhteiseksi, mutta en tiedä toimisiko seitsemän vuoden ikäerolla? Toisaalta Minni nukkuu hyvin meidän kanssa samassa huoneessa, niin tämä on ollut ihan toimiva järjestely. Haaveena olisi kuitenkin löytää meille jonain päivänä neliö tai sitten kolmio järkevällä pohjaratkaisulla jossa olkkaria voisi myös hyödyntää nukkumiseen. Nythän meillä on tietenkin kaikki Minnin lelut ympäri olkkaria, koska sielä on tilaa leikeille.

Sanna♡
Seuraatko jo: 

Äitiysloman viimeinen päivä

Apua, sinne meni! Vanhempainvapaa siis.. Tai äitiyslomaks mä sitä kutsun, vaikka varsinainen äitiyslomahan loppuu jo vauvan ollessa noin kolmekuinen. Ihanaa että sain "lomailla" vauvan (ja toki muunkin perheen) kanssa näin upean kesän! Tänään on viimeinen päivä tätä aikakautta ja täytyy taas todeta että aikaa kuluu hurjaa vauhtia.


Miten tästä eteenpäin?

Huomisesta alkaen oon töistä kesälomalla. Nautitaan vielä muutama päivä lomasta maalla ja sitten jatketaan kotiin. Kun kesälomat töistä on lomailtu, jatkan hetken hoitovapaalla, jonka jälkeen on Juhon vuoro. Juho on kokonaisen kuukauden Minnin kanssa kun mä aloitan marraskuussa työt. Ihanaa, että se on mahdollista ja Juhokin saa viettää arvokasta aikaa vauvan (vai apua, taaperoko Minni silloin on?!) kanssa. Joulukuun alusta sitten olisi tarkoitus aloittaa päivähoito, Minnin ollessa paria päivää vajaa 1v 2kk. Onneksi tulee pehmeä lasku kun joulukuussa on niin paljon pyhäpäiviä.
Toisaalta ei ole vielä yhtään kiire työelämään, mutta toisaalta kaipaan kovasti mun työkavereita, jotka on paljon enemmän kuin vaan työkavereita.


Äitiysloma on ainutlaatuista aikaa ja sen jokainen päivä kaikkine hetkineen, vaikka koti on tuntunut välillä enemmän sirkukselta kuin kodilta, on kyllä ollu ihan parhaita! Kyllähän tän naurunassun kanssa jää vielä hetkeks mielellään kotiin. <3

Sanna♡

Särkänniemen huvipuisto ja Koiramäki

Vietettiin tänään kiva ja helteinen päivä Särkänniemessä. Hauskaa vaihtelua Lintsille, johon tulee useammin mentyä lähemmän sijainnin takia. Oltiin paikalla heti kun portit aukes ja vietettiin huvipuistossa sekä Koiramäellä viitisen tuntia. Pidemmäksikin aikaa olisi riittänyt paljon nähtävää ja koettavaa, mutta meidän piti päivän päätteeksi vielä ajella mummulaan niin oli lopetettava lysti ajoissa.


Koiramäen eläinpuistossa olis ollu paljon koettavaa, mutta koska mentii sinne ekaksi, Emmalla oli hirvittävä kiire juosta sen läpi että pääsisi huvipuistolaitteisiin. Musta Koiramäki oli tosi kiva ja hienosti toteutettu. Aitauksissa oli possuja, poneja, kaneja, ankkoja, kanoja, koiranpentuja ja paljon muita eläimiä, monet jäi näkemättä kun pyyhälletiin läpi. Eläinten lisäksi oli söpö kauppakatu jossa oli pari putiikkia ja kahvio ainakin. Leikittävää olisi myös ollut paljon, mutta kuten sanoin, meillä (Emmalla) oli kiire :D
 

Emman kummisetä oli meidän mukana ja oli välillä tyttöjen kanssa, että Juho ja mä päästiin yhdessä laitteisiin, aika jees! Muuten olis pitäny vuorotella ja mennä yksin, mut ei se olis ollu puolikskaan niin hauskaa. Kiva myös, että Emmalla on jo niin paljon pituutta että pääsi tosi moniin laitteisiin, aika hurjiinkin, ja rohkeasti menikin joko mun tai Juhon kanssa.


Tosi moni mun lapsuudesta tuttu laite oli saanu lähtöpassit ja tilalle oli tullu uutta. Oli kiva kun pääsi itekkin kokemaan uusia elämyksiä vaikka lapsuudessa tulikin Särkänniemessä usein käytyä. Särkänniemi on mun mielestä alueena tosi kiva ja selkeä. Ja vaikka tänään oli tosi kuuma päivä, niin molemmin puolin järveltä kävi ihana viilentävä tuuli. Mulle tuli vähän yllätyksenä, että oli sellasiakin laitteita joihin Minni pääsi! Ajattelin, että possujunaankin olisi joku esim. vuoden ikäraja, mutta ei, siellä Minni puksutti menemään isosiskonsa kainalossa. <3 Lisäksi Minni kävi leppäkertussa ja pikku hinaajassa ja olis varmaan päässy muutamaan muuhunkin, mutta oltiin jo suunnittelemassa lähtöa kun hoksattiin tämä ja ennen lähtöä piti käydä vielä uudelleen Koiramäellä, kun Emma halusi ratsastaa ponilla, päivän kohokohta! :D

 
Oltiin jo porteilla lähdössä pois, kun päätettiin vielä käydä Näsinneulassa kurkkaamassa, miltä huvipuisto näyttää yläilmoista. Sieltä näky puiston lisäks paljon muutakin, tosi kauas!


Me syötiin aamulla niin reipas aamupala, että ei tullut syötyä Särkänniemessä, muuta kuin poppareita ja hattaraa, mutta ravintoloita ja grillejä näytti olevan aika kivasti. Minni toki päivän aikana ruokaili omia eväitä ja me käytiin sit mun kummitädin loihtimalla kalasopalla, ennen ku lähdettiin ajamaan pois Tampereelta. Ihana päivä. Koko porukalla oli hauskaa ja aurinko helli!


Sanna♡
 
 
Facebookissa helmensolat
 
ja Instassa helmensola

Imetän ja vieläpä julkisesti



Julki-imetys nousee vähän väliä pinnalle ja saa keskustelut kuumenemaan, koska onhan se niin tavattoman ällöttövää ja huono tapaista. Ihanko oikeasti? Jokainen meistä tarvitsee ravintoa elääkseen ja vauvoilla se ykkösravinto sattuu tulemaan äidin rinnoista. Eikö silloin ole luonnollista, että vauva sen sieltä saa silloin kun nälkä yllättää. Ei kukaan muukaan meistä mene vessaan ruokailemaan. Ymmärrän että sinne esim. vessaan mennään vaikka siinä tapauksessa, että vauva tarvitsee hiljaisen virikkeettömän tilan rauhoittuakseen rinnalle, mutta ei sinne kenenkään tarvitsisi joutua menemään syömään ihan vain ollakseen katseilta piilossa. Kyse ei varmaan kuitenkaan oo siitä, että kukaan äiti ihan varta vasten haluaisi tissinsä kaiken kansan nähtäväksi. Ja kun katon vaikka näitä mun kuvia niin, ei en kyllä hirvittävän paljastavaksi touhuksi väittäisi. Eilen kierrettiin toria tissi suussa ja kyllä siellä monella vastaantulijalla oli enemmän tissit tarjottimella kuin mulla Minnin ruokaillessa. Mä imetän just siellä missä vauva sitä tarvitsee, oli ihmisiä ympärillä tai ei, kenenkää ei tarvii jäädä tuijottamaan tai kiinnittää sen enempää huomiota.

Toinen asia mikä imetyksessä tuntuu aiheuttavan ulkopuolisille päänvaivaa on se kuinka pitkään lastasi imetät. Kyllähän konttaamaan oppinutta kannattaisi  kohta alkaa vieroittamaan tissistä.. Ja miksi ihmeessä alkaisin antamaan toisen lajin (lehmän) maitoa lapselleni kun omaakin on tarjolla ja se meistä (musta ja vauvasta) tuntuu oikealta? Jos sanon ääneen, että toiveena olisi että imettäisin ainakin 2-vuotiaaksi (joka muuten on WHO:n suositus), on se kuulemma sairasta. Tekeekö se musta sairaan että mielelläni tarjoaisin lapselleni vielä taaperoiässäkin omaa maitoani vaikka lehmän maitoa saisi kaupan hyllystä. Se on jokaisen äidin oma päätös kuinka pitkään lastaan imettää kun se vaan äidistä sekä lapsesta tuntuu luontevalta. Ihan kuin sekin imettääkö lainkaan. Annetaan jokaisen tehdä omat ratkaisunsa!





Mun mielestä imetys on luonnollista ja kaunista ja jokainen vauva tai taapero on maitonsa ansainnu, pullosta tai tissistä nautittuna just siellä missä tarve on.


 Sanna♡

Intagramiin tästä @helmensola
Ja facebookista löydät meidät tuolta Mitäs me Helmensolat?

Ensimmäinen hääpäivä

Eilen 7.7. tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä kun mentiin naimisiin! Aika on mennyt ihan älyttömän nopeasti ja tuo päivä tuntuu aivan eiliseltä.. Ja silti samalla olo on kuin oltaisiin oltu naimisissa jo ikuisuus, siis hyvässä mielessä. Juho saa edelleen perhoset mun vatsaan ja on parasta mitä mulle on tapahtunut, valo mun pimeyksien reunoilla. Ihminen joka asteli mun elämään just kun olin päättänyt että yksin on paras, ihminen jota en aluksi uskaltanut ottaa liian tosissani, kiitos kun jaksoit ja teit musta kokonaisen. Tässä on hyvä nyt ja aina. <3

 
Meidän häät oli pienet ja rennot. Tahdottiin Helsingin maistraatissa Emman, molempien vanhempien sekä kaasojen ja bestmanin läsnäollessa. Siitä suunnattiin Koffin puistoon naappaamaan muutama valokuva ja nauttimaan auringon lämmittämällä terassilla muutama kylmä juoma. Meillä oli tosi löysä aikataulu eikä kiire mihinkään, ihanan rento tunnelma. Edellisillan kylmä ja tuulinen ilma vähän pisti jännittämään, mutta meidän päivä oli aurinkoinen ja todella lämmin. Oli kiva olla hetki pienellä porukalla ihan rauhassa ennen juhlapaikalle siirtymistä. Itse hääjuhla, johon kutsuttiin läheisimmät 50 ihmistä, pidettiin Espoossa vanhaan talliin rakennetussa juhlatilassa. Syötiin hyvin ja tanssittiin bändin soittaessa. Jopa mä jaksoin juhlia loppumetreille asti ison mahani kanssa.. Aamulla vaan kramppas jalat kun eivät olleet tottuneet hetkeen sellaiseen menoon :D Meidän päivä oli ihan täydellinen ja siitä iso kiitos kaasoille ja bestmanille, meillä oli huippu tiimi ja parhaat bileet! Ihana päivä täynnä ihania muistoja.<3





Sanna♡

Hääpuvun ostaminen kasvavan vauvamasun kanssa oli hauska kokemus! Voit käydä lukemassa siitä tästä.

Minni 9kk

Kuukaudet menee aina vaan nopeammin mitä lähemmäksi vuoden ikää mennään. Tänään illalla kasi vaihtuu ysiksi ja Minni on ollut meidän syliteltävänä saman ajan kuin mitä vietti vatsassa, aika huikeeta! Rääpäleestä on kasvanut pippurinen oman tahdon omaava touhottaja, jonka suusta ollaan jo kuultu "äittii" ja "itii" <3 ja söpö "he-hei" samalla kun käsi heilahtaa tervehdykseksi.



Meidän vauva kiitää nelinkontin lattialla ja nousee seisomaan milloin mitäkin vasten.
Pipeiltä ja mustelmilta ei vissiin tässä vaiheessa pysty välttymään ja se saa mun sydämen vähän sykkyrälle. Onneks nää pienet taitaa olla lujaa tekoa!
Kodin sisustus on laitettu siltä osin uusiksi, että kaikki pienet ja särkyvät esineet on nostettu ylemmäs tai piilotettu lipaston laatikoihin.
Emma ja Minni on viimesen kuukauden aikana lähentyny ihan hirveästi. Varmaan toki siksi, että Emma on nyt lomalla koulusta ja viettää päivät meidän kanssa, mutta myös siksi että Minni on alkanut puuhastelemaan kaikkea eikä vain pötköttele laittialla ja on hirvittävän kiinnostunut Emman leikeistä. Emma selvästi nauttii siitä että saa välillä Minnin "vastuulleen" kun esimerkiksi ripustan pyykit tai teen muita kotitöitä. Ja Minni nauttii kun saa siskolta huomiota. <3


Hampaita Minnillä on jo kolme ja seuraavat kolme puhkeaa ihan näinä päivinä. Ja voi vitsit, se niiden pesu ei oo yhtään Minnin juttu, joka kerta hirveä huuto! Emmalla oli neljä hammasta vasta 1-vuotiaana, niin tuntuu että Minni tekee niitä nyt hirmu vauhdilla, mutta näissä(kin) on jokaisella niin oma tahti. Hampaiden tulo ja useat hyttysenpistokset vähän vaivaa meidän öitä, mutta en voi vieläkään sanoa, että meillä nukuttaisiin huonosti. Se on niin onni ja osaan olla siitä oikeasti onnellinen. Emman kanssa pari vuotta valvoneena en todellakaan valita jos yö silloin tällöin menee pätkissä..


Viime viikolla Emma katsoi Minniä ja totesi : "Vauvat on kehittyny rusinoista. Yhtä imeliä ja ryppyisiä."  ...Aika ihana!


Sanna ♡



P.s. Tän minin söpöilyjä usein instagramissa @helmensola

Synnytys

Tästä tulee vähän pidempi pätkä. Kirjotan synnytyskertomuksen vielä kun se on suht tuoreessa muistissa. Kaikki ei menny ihan nappiin, mutta ...