Mukipaja -laatuaikaa esikoisen kanssa


 
Voi miten kiva lauantaipäivä takana! Me osallistuttiin Emman kanssa mukipajaan, jonka mun ystävä bongas instagramista. Mukipajassa sai suunnitella ja koristella valkoisen mukin siirtokuvilla. Puuha oli helppoa ja hauskaa ja tosi hyvä idea ohjelmanumeroksi vaikka jollekkin juhlapäivälle!

Homma aloitettiin etsimällä siirtokuva-arkeista mieleisiä kuvia ja leikkaamalla ne irti toisistaan. Valikoimaa oli vaikka millä mitalla ja kuvien lisäksi pöydällä oli väriarkkeja, joista pystyi lisäämään väriä mustarajaisten kuvien taakse tai leikkaamaan erilaisia yksittäisiä kuvioita mukiin. Vain mielikuvitus on rajana tässä hommassa!

Kun oli jonkinlainen suunnitelma kuvista mitä mukiin oli tulossa, laitettiin siirtokuvat kuva kerrallaan vesiastiaan, jotta taustapaperi irtoaisi ja sieltä nostettiin ja asetettiin mukille. Kuvat painettiin kiinni käsipaperin avulla, niin että vesi tuli kuvan ja mukin välistä pois ja tarkistettiin ettei jäänyt ryppyjä tai kuplia. Emmakin suoriutui omasta mukistaan täysin ilman apuja.

 
Osa kuvista oli keltaisella arkilla, mutta se väri tulee poistumaan kun mukit menevät vielä polttouuniin. Lopputuloksen näkee sitten vasta kun saadaan hakea valmiit mukit, mutta uskon että niistä tulee tosi hienot! Emman muki valmistui kalateemalla ja mun mukiin näytti tulevan vähän sitä sun tätä :D Voisin kuvata valmiit mukit vielä myöhemmin blogiin!



Matkalla kotiin tajusin, että tää oli ensimmäinen kerta kun tehtiin Emman kanssa kahdestaan jotain Minnin syntymän jälkeen. Monet kerrat ollaan kyllä puhuttu, että pitäisi päästä kahdestaankin lähtemään pois kotoa (muuallekkin kuin kauppaan yms.), mutta arkisin ilman Minniä on tosi vaikea lähteä mihinkään ja viikonloput on mennyt siihen että ollaan oltu koko perhe yhdessä. Jatkossa varmaan täytyy ihan suunnitella säännöllisesti sitä äiti-tytär-aikaa, koska olihan tuo silmin nähden onnellinen jakamattomasta huomiosta! <3



Sanna
 
 
 
 

Päiväkodin aloitus



Päiväkotitaivalta on jo muutama viikko takana. Aloitus meni yllättävän kivuttomasti, niin lapselta kuin vanhemmiltakin. Minni aloitti päivähoidon joulukuun alussa ja on hoidossa neljänä päivänä viikossa. Sen lisäksi että viikottain on yksi vapaapäivä, on tähän aikaan mahtunut itsenäisyyspäivä, sairasloma korvatulehduksen ja flunssan takia sekä kahden viikon joululoma. Aika kevyesti ollaan siis aloitettu eikä päiväkodissa olla ehditty vielä olemaan kyllästymiseen asti.

Saatiin päiväkotipaikka aika läheltä meidän kotia, ihan kävelymatkan päästä. Ei ollut meidän toiveissa top kolmosessa, mutta oon helpottunut että saatiin kunnallinen paikka kuitenkin meidän alueelta, eikä jouduta kuskaamaan kauemmas. Meidän vuorotöiden takia on tärkeetä ettei matkaan mene aikaa, koska iltapäivät on välillä ihan minuuttiaikataulua. Aamut on onneks rennompia eikä taaperoa tarvii viedä ikinä ennen yhdeksää päiväkodille. Eikä mun iltavuoropäivinä tarvitsisi siihenkään aikaan, mutta päiväkodissa halutaan että lapsi on viimeistään silloin paikalla, niin pääsee päivän toimintaan alusta asti mukaan. Itsestä vaan tuntuu välillä niin oudolta viedä lapsi hoitoon ja tulla sitten ihan yksin kotiin. Ehkä mä siihenkin totun ja opin hyödyntämään sen oman ajan :)

Ennen hoidon aloitusta saatiin viikon ajan tutustua päiväkotiin. Aina päivä päivältä pidempiä aikoja aloittaen tunnista ja lopulta Minni harjoitteli päiväunien nukkumista päiväkodissa muiden lasten kanssa. Eniten ehkä jännittikin se miten Minniltä sujuu itsekseen nukahtaminen kun kotona se ei päivisin käy ihan käden käänteessa, mutta päiväkodissa se on kuulemma sujunut oikein hyvin. Varmaan muiden lasten esimerkki toimii! Musta on muutenkin huikeeta miten nopeasti näinkin pienet oppii oikeat toimintatavat. Esimerkiksi sen, että jokaisella lapsella on päiväkodissa oma eläinkuva joka on mm. omassa lokerossa, potassa, kenkien paikalla ja lattiassa siinä kohdalla missä on lapsen paikka istua lauluhetken aikana. Minni oppi tosi hienosti että hänen hänen vaatteet menevät sinne missä on leppäkerttu ja että laulupiirissä hän istuu leppiksen päälle.


Esikoisen päiväkotiajoista alkaa olemaan jo sen verran aikaa, että piti oikein miettiä mitä sinne päikkyreppuun pitikään pakata. Nämä nyt ainakin:

-Vaihtovaatteita. Paitoja/bodeja, housuja/sukkiksia ja sukkia.
 
-Tossut.
 
-Kurahousut, sadetakki ja hanskat.
 
-Paketillinen vaippoja. Meidän päiväkoti toivoo teippivaippoa.
 
-Tutti päiväunia varten sekä yöpuku. Päiväkodissa nukutaan usein pelkällä vaipalla tai pikkuhousuilla niin halutessaan voi viedä yöpuvun lapselle.
 
-Omat voiteet, jos tarvetta.
 
-Nyt ajateltiin laittaa myös pillipullo mukaan, koska selvästikkään nokkamukista juominen ei vielä oikein suju ja lapsi on janoinen kotiin päästyään.
 
 
Ja kaikki tämä tietenkin nimikoituna! Se olikin aika projekti, mutta onneksi nykykään on käteviä (ja hienoja!) tarroja nimikointia varten.
 
 
Tää kuva on ekalta tutustumispäivältä.

Minni oli vuoden ja kaksi kuukautta vanha aloittaessaan päiväkodissa. Vaikka hän onkin vielä kovin pieni niin musta tää oli meille just hyvä aikaa aloittaa. Ne aamut kun Minni on jäänyt päiväkodille itkuisena voi varmaan laskea yhden käden sormilla, joten tähän asti aamut on sujuneet hienosti. Toki takapakkia voi tulla ja kuulemma onkin yleistä että alku menee paremmin ja sitten kun lapsi tajuaa että tää järjestely on tullut pysyvästii kuvioihin, saattaa häntä alkaa harmittamaan, mutta koitetaan pitää positiivinen mieli! Ja mun lyhyempi työviikko tekee viikoista kevyempiä. Me pidetään Minnin kanssa (pääsääntöisesti) aina keskiviikko vapaana. Se katkaisee mukavasti viikon ja päiväkoti/työpäivät menee kevyissä kahden nipuissa ja välissä on hengähdyspäivä. Vähän viimetingassa keksin sen vaihtoehdon, mutta onneksi se järjestyi. Nyt vaan toivotaan ettei saada ihan jokaista pöpöä mikä kiertää päiväkodissa!


Sanna

 


Synnytys

Tästä tulee vähän pidempi pätkä. Kirjotan synnytyskertomuksen vielä kun se on suht tuoreessa muistissa. Kaikki ei menny ihan nappiin, mutta ...